Translate

perjantai 19. helmikuuta 2010

Murha Göteborgissa

Olen ollut aivan järkyttynyt koko viikon sunnuntaista lähtien kun
poikani Göteborgista kirjoitti viime lauantain tapahtumista.
Hän oli myöhään lauantai iltana lähdössä kolmen kaverinsa kanssa
ulos ja olivat pankkiautomaatilla nostamassa rahaa, kun lauma poikia hyökkäsi heitä ryöstämään.
He lähtivät sitten juoksemaan karkuun lähellä olevalle ratikkapysäkille ja ratikkaan sisään, kunnes huomasivat että heitä oli puukotettu.
He soittivat raitiovaunusta ambulanssin.Poikani hyvä ystävä (vain 24-vuotias) kuoli kuitenkin sunnuntaiaamuna.
Oma poikanikin huomasi saaneensa puukoniskuja, mutta ne eivät olleet vakavia.
Olen ollut hyvin järkyttynyt koko viikon, sillä poikani olisi voinut kuolla.
Mutta mikä trauma jääkään tuollaisesta tapahtumasta sekä omalle pojalleni että toisille kavereille, puhumattakaan uhrin vanhemmista ja perheestä.Tapahtuma on saanut paljon palautetta Ruotsin mediassa.

Tällaisia tappoja ja murhia tapahtuu liiankin usein nykypäivän Ruotsissa ja varsinkin Göteborgissa on rikollisuus ja väkivalta lisääntynyt.
Kun aikoinaan v 1975 muutin Göteborgiin ei tuollaisia kuullut kovinkaan usein.Yhteiskunta on muuttumassa kovaa vauhtia.
Syylliset on nyt saatu kiinni.
Göteborgs Posten :ssa oli artikkeli tapauksesta;

17 kommenttia:

  1. Järkyttävä tapaus. Murentaa kyllä perusteellisesti turvallisuuden tunnetta, kun tuommoista tapahtuu lähipiirissä.Onneksi pojallesi ei käynyt pahemmin. Se on usein niin pienestä kiinni..

    VastaaPoista
  2. Uskomatonta touhua! Tuleepa turvaton olo.. Voimia teille ja pojallenne !

    VastaaPoista
  3. Voi miten kauhea tapaus. Ei ole Ruotsikaan mikään lintukoto enää, pahoinvointi on kasvanut sielläkin kovasti. Onni, että poikasi selvisi, mutta järkyttävä kokemus tuollainen on. Voimia sinulle toivotan!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista!
    Viimeisten n 10 vuoden aikana on väkivalta ja muu rikollisuus lisääntynyt aivan järkyttävällä tavalla Ruotsissa.
    Jouduimpa itsekin ryöstöyrityksen kohteeksi eräänä aamuna kun olin menossa töihin n neljä vuotta sitten.
    Kolme nuorta maahanmuuttaja poikaa ajoivat vespalla ja yrittivät ryöstää laukkuni, mutta eivät onnistuneet.
    Se oli todella inhottava kokemus ja pelkäsin heidän käyttävän väkivaltaa.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa hirveältä!
    sellaista tämä elämä on, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja mitä joku saa päähänsä.. :/

    VastaaPoista
  6. Voi kamala. Tuntuupa pahalta. Minusta on hirveää, kun nykyään nuoret tytötkin ovat alkaneet käyttää raakaa väkivaltaa. Pelottaa ihan ajatella tulevaisuutta, mihin tässä ollaan oikein menossa.

    VastaaPoista
  7. Itelläkin on pari vähän yli kakskymppistä poikaa, eikä sitä tiedä koskaan missä ne on menossa. Mutta ei auta murehtia kaikkia mitä sattua vois tai tulee pähkähulliuksi itsekkin. Vanhemmille ja kavereille kova paikka. Toivottavsti puhekaveria ja ystäviä tueksi löytyy teille kaikille. Jaksamista

    VastaaPoista
  8. Voimia sinulle ja varsinkin pojallesi. Toivottavasti hänelle löytyy apua käydä
    tapahtunutta läpi. Tuollaista ei haluaisi
    kenenkään joutuvan koskaan kokemaan!

    VastaaPoista
  9. Voi Rea!

    Elämä voi muuttua
    silmänräpäyksessä.
    Eikä voi muuta, kuin
    kysyä: miksi?
    Miksi Jumala sallii?

    VastaaPoista
  10. Hei! Huh... onpa tosi raakaa tämä elämä nykyään! Ei ole kovin montaa kuukautta taaksepäin, kun minun kotikaupungissanikin sattui myös kuolemaan johtanut väkivallanteko nuorelle ihmiselle. Panee miettimään, että missä voi enää liikkua pimeään aikaan.
    Toivon voimia pojallesi ja itsellesi.

    VastaaPoista
  11. Tuo edellinen kommentti oli Metsänneidolta, kuten tämäkin. Töppäilenpä nyt ihan urakalla sitten. Kirjoitan nyt sitten tähän kiitokset sinun kommentistasi. Taitaa olla systeemit muuttuneet näiden viestien lähettämisessä, vai onko?
    No mutta oli kiva saada se tausta vihdoin kohdalleen, on sitten kivempi kirjoitella siellä.
    Täällä itä-Suomessa paistaa ihana talviaurinko ja toivon sinullekin kaunista viikonloppua. T. Metsänneito

    VastaaPoista
  12. Kiitos kommenteista kaikille!

    Olen kiitollinen Jumalalle että Hän varjeli poikani hengen ja kuten herne mainitsi, ei sitä voi ymmärtää miksi Jumala kaiken sallii ja millaiset ovat Hänen aivoituksensa.

    Poikani ja muutkin ovat heti saaneet terapiaa jossain lähikirkossa tai ainakin mahdollisuuden puhua jollekin siellä.

    Metsänneito:

    Muutin vain kommenttien lähettämisen siten, ettei niitä vahvistus sanoja tarvitse ollenkaan kirjoittaa vaan viesti menee heti.

    VastaaPoista
  13. Oletpa joutunut järkyttävän kokemuksen eteen, onneksi oma poika säilyi, mutta hyvin monien luottamus yhteiskunnalliseen turvallisuuteen horjuu, vaikka on kuitenkin hyvä että rikolliset on saatu kiinni. Toivon heille pitkiä rangaistuksia.

    VastaaPoista
  14. Hei Suloensio

    Murhaajat olivat vain 18 vuotiaita ja muut jengissä olevat 15-16, aivan kamalaa!
    Mutta ei Ruotsissa pitkää tuomiota anneta murhista!

    VastaaPoista
  15. Kyllä maailma on mennyt tosi raa'aksi kun tuollaista tapahtuu. Ihmisen henki ei maksa mitään kun ryöstäjät ottavat uhrilta hengenkin pois. Lakeja ja rangaistuksia olisi ehdottomasti kovennettava. Olemme samassa veneessä Ruotsin ja muun maailman kanssa näissä väkivaltajutuissa.

    Pahoittelut Rea sinulle ja pojallesi. Onneksi ei mitään vakavaa pojallesi tapahtunut, siitä voitte olla kiitollisia!

    VastaaPoista
  16. Kauheaa luettavaa. Mutta ei Suomikaan ole enää mikään turvallinen paikka. Vuosi sitten vävyni oli sairaalassa polvileikkauksessa, ja hänen viereisellä petillään makasi mies, jota oli puukotettu kylkeen kaupungilla. Puukotus oli ihan yhtäkkinen, ilman mitään syytä. Yhtäkkiä vain edellä kulkenut mies oli kääntynyt ja työntänyt puukon itselleen tunetemattoman ihmisen kylkeen!
    Ja tämä keskellä Suomen idylliä!!

    Hyvä että poikasi selvisi, mutta pahoja muistoja siitä varmasti jää. Ja ennen kaikkea kaverinsa vuoksi.

    VastaaPoista
  17. Kauheuksia maailma täynnä ja monesti tulee ajatuksiin että kuinka ihminen voikin olla niin julma toiselle ihmiselle.

    Sanoit pitäväsi uniikista miksi et itsekkin tekisi kortteja, sinullahan on kaikki ihan edessäsi :o) olet loistava loruilija/runoilija, siitä vain tekemään vaikka ensiksi lasten lorukortteja, itsekkin olen aina tehnyt kaikki tarvitsemani kortit, nykyisin vain kaikki on niin kovn teknistä pitää olla sitä ja tätä leikkuria, ym,, juttua, itse teen kortteja paljonkin ihan vain lehdistä keräämistäni kuvista, vanhoista käärepapereista, johtuu ehkä siitä että päivähoidontyöntekijänä asuu työssä ainainenpula materiaalista.
    siitä vain yrittämään :o)

    Ihanaa viikonloppua sinulle ja läheisillesi.

    VastaaPoista