Kadonneen jäljillä

Olen täällä ihan ihmeissäni siitä mitä minulle on tapahtunut!
Perjantaina sain hotmailiin postia italiankielellä.
Yleensä heitän roskiin avaamatta tuollaiset tuntemattomat
postit, mutta siinä oli jotain minulle tuttua, ja avasin kirjeen.
Se oli kuin tv ohjelmasta "Kadonneen jäljillä".
Olen nimittäin nuorena tyttönä asunut joitakin vuosia Italiassa
ja aluksi asuin italialaisen Giuliana nimisen ikäiseni tytön kanssa.
Oltiin silloin 19-20 vuotiaita.Kaikkea jännää tapahtui ja tiemme
erosivat.
Olen häntä elämäni varrella ajatellut monesti ja miettinyt mitähän
hänelle oikein kuuluu?
No tämä samainen Giuliana kirjoittaa minulle ja kertoo
etsineensä minua Milanon Suomen konsulaatinkin  kautta , tuloksetta!
Nyt hän oli löytänyt minut internetistä, mutta miten voi olla mahdollista?
Olenhan sentään 40 vuotta vanhempi, mutta hän oli tunnistanut kuvasta
ja nimestä.
Minusta tämä on aivan uskomaton juttu ja olen ihan liikuttunut ja hämilläni.
Hän pyytää kirjeessään jopa kylään perheensä luokse.

Vastasin hänen pitkään kirjeeseensä ja totesin että ompas vaikeaa kirjoittaa
italiaksi, 40 vuoden jälkeen.
Ompas jännää ja kun olen valittanut että mitään ei enää tapahdu minun
elämässäni.

Heh heh, pitäisköhän minun ilmoittautua siihen tv-ohjelmaan?
Jatkoa seuraa...

Allora parliamo italiano:)
Buona sera a tutti!

Nuhan kourissa

Hyvää tammikuun viimeistä päivää kaikille lukijoille!
Olen nyt ollut sisällä viidettä päivää ja flunssa ei oikein
tunnu lähtevän.Eilen alkoi nenä vuotaa ja nyt on niin punainen
ja silmät sirrillään , etten kehtaisi kauppaankaan mennä.
Ja huomenna pitäisi mennä töihin? Kolme päivää saa olla
pois (kuulemma) ilman lääkärintodistusta.No miten nyt on
kun jäin jo torstaina pois töistä?En tiedä vielä näitä Suomen sääntöjä
pitääköhän minun mennä huomenna lääkäriin, jos se lasketaan niin että
kolme peräkkäistä päivää?
Voisiko joku lukijoista kommentoida, please!
Eilen tytär sentään kävi moikkaamassa nuorimman poikansa ( pian 6 v)
kanssa ja oli kiva jutella.Onneksi ei pelännyt tartuntaa, olen ollut täällä
mökkihöperönä niin monta päivää että alkaa jo pänniä!
Ajattelin että mittari narraa kun katsoin: -3 astetta vain!
Mutta kun ei voi mennä ulos tässä nuhataudissa, kyllä nyt kärsivällisyyttä
tarvitaan.Minä kun olen sellainen persoona että tylsistyn helpolla jos
on koko ajan samaa.No eiköhän se mielikuvitus lähde taas liikkeelle
ja voin  matkustaa vaikkapa maailman ympäri, ja ihan ilmaiseksi:)
Täytyypä tästä sitten lähteä......blogikierrokselle!
Hyvää  päivänjatkoa kaikille!

Harmaa tarina

Kellarin pimeässä harmaassa, asui pieni mummi
kellarin toisessa huoneessa, alivuokralaisena pummi.
Se ei vuokraansa maksanut, siitäkös mummi suuttui
ulos heitti asujan, huusi niin että mustaksi muuttui!


Mummi muuten harmaa väriltään, nyt muutos pahainen juttu
ei tuntenut vaari vaimoaan, eikä yksikään kylän tuttu.
Mikä neuvoksi mummi paralle, joka muutoin kovin arka
ja hiljainen pieni hyssykkä, jolla takkikankaana sarka!


Nyt pummi kurjana kunnostaan, ei kotia omaa nurkkaa
tiellä poliisi käveli mahdissaan, söi mennessään jenkkipurkkaa.
Tuli vastaan toinenkin matkaaja, kylän kauppias rahapussi
joka vihelsi ohi kulkiessaan, sanoi nimekseen Mannisen Jussi!


Pummi nälissään kurjana vieläkin, ojan varrella istui ja paleli
ohikulkijoita jututti, omaa nurkkaa ja muonaa aneli.
Ei yksikään apua antanut, vaan kiirettä pitivät kaikki
yhtä lailla hieno Maaritti, kuin pastorska Finnilän Maikki!

Nyt mummi pieni mustoinen, sai takaisin värinsä harmaan
oman luontonsa suopuisan, niin suloisen ja armaan.
Jo kiirehti reittiä etsiäkseen, tuon roiston pummiparan
jonka löysi ojan varrelta, nyt muuttuneen ja aran.


Vei mummi kotiinsa pummin tuon ja läskisoosia keitti
antoi huoneeksi kamarin parhaimman , lakanalla sängyn peitti.
Sängyn pohjalla pummi ihmeissään nyt kätensä likaiset risti
Ja Luojalle kiitokset saneli, täten syntinsä esille listi!

Akan kanat

Akalla kanoja satakuusi
joka päivä ilmestyi uusi
yksi oli nimeltään Rita
toinen taas Huanita

Kolmas kana oli nypitty
kun sen päällä oli hypitty
kukosta oli syntynyt riita
kukon sai omaksensa Iita

Neljännellä kanalla mopo
hinnaksi laitettu yksi ropo
viides kana oli kultainen
kuudes aika multainen

Seitsemäs kana taisi laulaa
välillä venyttäen kaulaa
kahdeksas hyppeli orrella
iltaisin oljen korrella!

Pieni aasi

Aasi pieni köpötteli
mielessänsä höpötteli
mietti ruokaa porkkanoita
makoisia omenoita

Tuli vastaan kylän nalle
päiväunet puiden alle
ystävykset päätti mennä
mukaan ehtii, lennä lennä!

Gordon blue

Hiiripojat pitkässä jonossa
pienen pienet tassut ojossa
innolla juustopuodissa
juustolaadut muodissa!

 Nyt tekee mieli Gordon bluuta
eikä enää kuivaa puuta
Auran juusto suissa sulaa
nyt ei juhlista pulaa!

Kirje leiriltä

Joitakin vuosia sitten netistä löytynyt kirjoitus;




Rakkaat isä ja äiti,


partionjohtajamme käski kirjoittaa vanhemmille
siltä varalta, että
näitte
uutisissa jutun tulvasta ja olette huolissanne.
Meillä on kaikki OK!

Vain yksi teltta ja kaksi makuupussia huuhtoutui
tulvassa. Onneksi
meistä
ei kukaan hukkunut, koska olimme juuri silloin
vuorella etsimässä Samia.
Ai niin, ole kiltti ja soita Samin äidille ja
kerro, että Sami on
ihan
kunnossa. Sami ei itse pysty kirjoittamaan sen

kipsin takia. Minä
pääsin
pelastajien mukaan jeepin kyytiin. Se oli kivaa.
Emme olisi koskaan

löytäneet Samia sieltä pimeästä metsästä ilman
sitä salamointia.
Partionjohtaja Ville oli Samille vihainen siitä,

että hän oli
lähtenyt
yksinään metsään samoilemaan eikä ollut kertonut
kenellekkään. Sami

sanoi,
että kertoi, mutta se oli tulipalon aikaan, että
ehkä Ville ei
kuullut.
Tiesitkö, että jos tuleen heittää bensakanisterin
se räjähtää? Märät puut
eivät palaneet, mutta yksi teltta paloi, ja myös
joitain meidän

vaatteitamme. Jari näyttää hassulta kunnes sen
tukka kasvaa takaisin.
Tulemme kotiin lauantaina jos partionjohtaja

Ville saa auton
korjattua. Se

kolari ei oikeasti ollut Villen syytä. jarrut
toimivat ihan hyvin
silloin

kun lähdettiin. Partionjohtaja Ville sanoi, että
niin vanhassa
autossa on

aina jotain vikaa, siksi siihen ei kai saanut
kaskoakaan. Meidän

mielestämme
se auto on tosi makea. Ville ei välitä vaikka se

likaantuisi ja
joskus kun

on oikein kuuma me saamme istua puskureilla.
Auto on melko kuuma kun 10 ihmistä istuu sisällä.
Saimme istua

vuorotellen
peräkärrissä kunnes liikkuvan poliisinmiehet
pysäyttivät meidät ja

kielsivät
sen. Partionjohtaja Ville on tosi mukava mies.
Älä huolehdi, hän on

ihan
hyvä kuski. Itse asiassa hän opettaa Teuvoa
ajamaan vuoristoteillä

missä
ei ole juurikaan liikennettä. Täällä näkyy vain
tukkirekkoja.

Tänä aamuna me pojat olimme sukeltelemassa
kiviltä ja uimassa järvessä.

Oli hassua kun Ville joutui vahtimaan meitä,
koska meillä ei ollut
uimahousuja
(ne paloivat teltoissa). Partionjohtaja Ville ei

päästänyt minua järveen,
koska en osaa uida ja Samia pelotti, että hän ei
pysy pinnalla

kipsinsä
kanssa. Niinpä me saimme mennä kanootilla
melomaan järvelle. Se oli

hienoa, kanootista näki järven pohjalla tulvassa
irronneita puita.

Partionjohtaja Ville ei ole sellainen juntti kun
muut. Se ei edes
suuttunut kun unohdimme pelastusliivit. Villellä

menee paljon aikaa
auton
korjaamiseen, niin, että me yritämme häiritä
häntä niin vähän kuin mahdollista.

Hei arvaa mitä? Saimme kaikki ensiapupassit. Kun

Teemu sukelsi
järveen ja
sai haavan käteensä me saimme kaikki nähdä kuinka
kiristysside
toimii. Valto ja minä oksensimme, mutta partionjohtaja

Ville sanoi, että se johtui

varmaan ruokamyrkytyksestä kun se kana oli
seisonut pöydällä jo jonkun aikaa. Hän sanoi, että hekin sairastuivat vankilaruuasta juuri niin.
Olipa hyvä, että päästivät sen sieltä pois meidän
leirillemme. Hän sanoi, että oppipahan ainakin miten hoitaa hommat paremmin vankilassa. Ai niin, mikä on pedofiili?


Hei, nyt pitää mennä. Menemme kaupunkiin
postittamaan kirjeet ja
ostamaan
luoteja.
Älkää olko huolissanne me olemme kunnossa!

Terveisin: Janne
PS. Milloin olen muuten saanut jäykkäkouristuspiikin?

Kettumainen juttu

Olipa kerran hassun hassu kettu
päässä hattuna porkkanalettu.
Hännässä rusetti punainen ja suuri
jonka kettumuori kutonut juuri!


Kettu se käveli kylällä kerran
siitäpä kerron pienen pienen verran.
Häntäänsä heilutti ja rusettia suurta
käpälällä kaiveli koivupuun juurta!


Keskellä kylää tanssi hienosti tangoa
samalla maisteli makeata mangoa.
Mennessään vihelsi ja alkoi laulaa
kuonoaan nosti  oikoen kaulaa!

Här sitter jag

Här sitter jag, tänker litegran rimma
pappersbitarna ihop kanske limma?
Pappret gick sönder, vad skall jag göra
ända till staden måste jag köra!


Tänderna borsta med den nya Pepsodent!
Och hämta ett nytt, viktigt dokument
Lustiga ord är roligt ibland slänga
som en liten dans, på köksgolvet svänga!


Med orden jag leker, som ett litet barn
vill ej sitta och jobba med att nysta garn!
Gummorna gamla , sitter och gungar
tänker och skrattar, som grannens ungar!


Här sitter jag, och tankarna flyr
snart några av dom ihop jag syr!
Syr en matta av dom roliga och glada
sen får dom här i lugn och ro bada!

Kävin insinöörillä kylässä

Alice Milleriä ja Hitleriä perjantai iltana?
Kiitos nyt riittää psykologia tältä erää.
Tein pienen pyräyksen netissä, tarkalleen sanottuna
blogilista.fi/ uutuudet -sivustolla ja mitä sieltä löytyikään?
Olin tukahtua nauruun luettuani 34-vuotiaan insinöörin
hauskasta kuvauksesta: "Naapurissa tapahtuvan remontin....".

Jos nauru kiinnostaa, ole hyvä tässä linkki
jonka laitoin jo itselleni blogilistalle;

http://lomautettuinsinooriamk.blogspot.com/

Saiko Hitler istua isin sylissä?

Kun aikoinaan aloin tutkia psykologiaa ja lukea
kaikkia mahdollisia kiinnostavia psykologisia kirjoja,
tykästyin erityisesti sveitsiläisen psykoanalyytikon
Alice Millerin kirjoihin.

Kiinnostus psykologiaan alkoi omasta heräämisestäni
elämäni valintoihin.
Vanhempani vaikka olivatkin ahkeria työläisiä, olivat
toisen maailmansodan seurauksena pahoja alkoholisteja.
Koko lapsuuteni, kuusi sisarustani mukaanlukien,
oli hyvin traumaattinen, vailla rakkautta ja turvallisuutta.


Vasta vuosikausia toisen avioeroni jälkeen aloin
miettiä missä vika?
Tilasin ajan psykologin vastaanotolle ja muistan hänen esittämän
kysymyksen: "Miksi olet tullut tänne?"
Oli pakko vastata: "Haluan tietää mikä vika minussa on
kun olen jo toisen avioeron läpikäynyt, miksi olen valinnut miehiä
jotka tekevät elämästäni kaaoksen"
Vaikka lapsuuteni oli rakkaudeton, en kuitenkaan muista että isäni
olisi koskaan pahoinpidellyt fyysisesti.
En myöskään  muista istuneeni isän sylissä
tai että kumpikaan vanhemmistani olisi koskaan sanonut rakastavansa minua.
Palatakseni Alice Milleriin ja hänen tutkielmaansa Hitlerin lapsuudesta
, googlasin seuraavan tekstin:


http://www.sermones.fi/2007/10/saiko-aadolf-istua-isan-sylissa/
 Alice Miller kuvailee myös Romanian edesmenneen  diktaattorin
Nikolae Ceausescun lapsuutta.
Sekä Hitlerin että Ceausescun lapsuus oli täynnä fyysistä
väkivaltaa, ilman rakkautta ja huolenpitoa.
Kerrotaan että Nikolaen äiti jolla oli 10 lasta,( muistaakseni) ei edes muistanut
Nikolaen olemassaoloa.
Isä oli juoppo ja he asuivat yhdessä huoneessa, alkeellisissa oloissa
suuren lapsilauman kanssa.
Jos olet kiinnostunut psykologiasta ja et ole vielä
lukenut Milleriä, suosittelen lämpimästi.

Voi tätä pakkasta

Aamutuimaan täällä kukutaan ennen töihin lähtöä.
Katselin pakkasmittaria kun herättyäni tuntui niin kylmältä
ja kyllä taas on kylmää, mittari täällä Hesan itäseudulla näyttää
-15.
Kyllä taas saa laittaa kolme kerrosta vaatteita päälle ettei
jäädy metropysäkille patsaaksi.
En millään totu tähän pakkaseen ja palelen vaikka kuinka
paljon laittaisin vaatteita päälle.
Toinen vanhemmista veljistäni käy hiihtämässä melkein joka päivä
ja hänen mielestään tällainen pikkupakkanen ei ole mistään
kotoisin!
Olemme siis aivan erilaisia me sisarukset.
Lauantaina on yhden ystävän synttärit hän täyttää 60 vuotta
kuten itsekin muutaman kuukauden päästä.
Niihin juhliin en kyllä mekkoa laita vaan pitää mennä
pitkissä housuissa, sillä pakkanen tuskin laantuu lauantaiksikaan.

No niin nyt täytyy lähteä töihin ja lopettaa tämä höpöttäminen.
Hyvää päivänjatkoa vaan kaikille tänne eksyneille:)

Sinkkumiehille toivoa

Olipa kerran suutariukko
jolla oli tuvassa oma kukko
suutari ei osannut lukea
eikä päällensä pukea

Takin hän antoi naulassa riippua
sillä aikaa hän poltteli piippua
kukko se hyppeli tänne ja sinne
eikä ukko tiennyt minne?

Eräänä aamuna kukko keitti kahvia
kuppina pieni pala pahvia
suutariukko kun kahvit joi
kukko kiekui:nyt on aamunkoi!

Suutari oli myös kovin arka
ilman eukkoa ukkoparka
kukko vain seuranaan illalla
kuutamokävelyllä sillalla


Kylällä kanoja satakuusi
joka päivä ilmestyi uusi
yhden nimi oli Lola
toisen taas Karampola

Nyt ei kukko enää yksin
kanan kanssa käsityksin
kuutamoisella sillalla
aamutuimaan sekä illalla!


Suutariukko nyt rohkaisi mielen
kylän puotiin ja avasi kielen
pullapuodin myyjätärtä kosi
ja tämä juttu on aivan tosi!

Nyt ei ukko enää ole arka
yksinäinen ressu parka
ei kuutamoisella sillalla
eikä tuvassa yksin illalla!

Askartelijoille Ökömököä!

Ajattelin vähän mainostaa yhtä nettikauppaa, minne eksyin
pari päivää sitten.
Kaikenlainen askartelu ja puuhastelu on nyt kovasti muodissa.
Itsekin rakastan kaikkea luovaa työtä ja yleensäkin luovuutta, mitä
löytyy varmasti jokaisesta ihmisestä.

Pidän kyllä eniten uniikkituotteista ja tykkään ommella melkein kaikki
vaatteeni itse.Kaapit on täynnä pellavakankaita, joita tuli rohmuttua
pari kesää sitten Tallinnan matkalla.Muitakin kankaita löytyy kilokaupalla
kun vain saisi inspiraation ommella.No ehkä kevään tullessa sitä ilmestyy!

Tässä linkki Ökömökö nimiseen nettikauppaan; (hauska nimi muuten butiikilla)
                                                         
                                                           Ökömökö.fi

Hiirten muutto

Hiirijalkojen vipinä jo loppu
muuttotouhu sekä tohina hoppu.
Uusi koti tuo onnea uutta
huoneita viittä kuutta!

Hiirineideillä kamarit omat
tapetit seinillä somat
ikiomat peilipöydät
joka neidin huoneesta löydät!

Hiiripojilla myös omat nurkat
nikkariverstaat ja suussa purkat
vihellys kuuluu ja kilkatus alkaa
hiiriäiti tuvassa vaihtaa jalkaa!


Iloisena häärii perheelle ruokaa
onnesta suuresta välillä huokaa
Isähiiri tarkastaa, ovet ja pielet
tyytyväiset on hiiriperheen mielet!

Päivän pakolliset

Menin perjantaina töistä suoraan tyttären luo.
En tällä kertaa ottanut poikia kotiini vaan menin sinne.
Ja halusin jutella tyttären kanssa , sillä vaikka
on ihan kivaa ja hyödyllistäkin puhua ruotsia
olín kuitenkin koko viikon jälkeen himoinnut
keskustelua suomenkielellä.

Työpaikallani nimittäin puhutaan pääasiassa ruotsia.
Tämän päivän pakollisiin kuuluu: nettikierros
Kuljeskelin tutuiksi tulleissa blogeissa ja eksyin muutamaan
uuteenkin.
Laitoin itseni jollekin blogilistalle ja nähtävästi porukkaa on tullut
sieltä jostain.

Suosikki TV-ohjelmiani;

Vielä virtaa (brittisarja, jossa oikein vanhoja ukkoja sekä akkoja)
Olen aina tukehtua nauruun täällä yksikseni, kun katselen sitä ohjelmaa.

Toinen yhtä hauska on;
Pokka pitää ( brittisarja myös)

Maanantaina alkaa taas TV1;
Mrs Marple (Agatha Cristien kirjoittamia jännäreitä)

Klo 19.00 sunnuntaisin;
Mallimaailman huipulle
Pakko katsoa nuorten ihmisten pintapuolisia haaveita.
Ja sitten ennen nukkumaanmenoa:
Amazing Race

Höperö kokki

Oletkos tavannut sen hassun kokin
joka soppaan laittoi ongitun lokin?
Karamellipussin sekaan tipautti
hyppysen hunajaakin ripautti!


Eipä auttaneet mausteet moiset
mieltymykset oli aivan toiset
soppaan tuohon kokin höperön
Ihan sekaisen pöperön!


No miten kävi kokille moiselle
Joutuiko virka tämä toiselle?
Mitä tuumaat tästä Anna
ehditkö vastauksen näytölle panna?



Kokki tuo nurja ansaitsi potkut
eläinparasta kun teki sopansotkut!
katui hän tekojaan, ilme oli kurja
työvoimatoimistoon kiire tuli hurja


Anomuksen laittoi, kaavakkeen täytti
elämä uudelleen, valoisalta näytti
kurkussa höyhen, muistutus varmaan
mielen nöyrän, ansio lokin harmaan!

Netistä kopioitu kalevalainen runo

Tuho tulkoon tietoverkkoon, 
piru PC:nsä periköön!
Nouskoon käry skannerista
pauke kuulukoon koneista!
Valvoin hullu vuorokauden
tehdessäni tiedostoa;
joka otti ja katosi,
pyyhkiytyi kuin poutapilvi -
vaiko viirus sen tuhosi?
Nyt saa riittää rimpuiluni,
painun perkele saloille!
Lähden metsään kynän kanssa,
kynän ja paperin kanssa.
Käytän päätä, en päätettä,
sähköisen sekundan juurta,
megamakulan sydäntä...
SYNTAX ERROR
Kirjoitan käyessäni,
ruvetessani runolle,
haikulleppa hankkeissani,
tankan tuottoon tahtoessa
tilttasi tehopelini,
kompuutteri kärähti,
näytönohjainta närästi,
empi myös emolevyni.
Jopa mustui miehen muoto,
kävi kasvot kalvakaksi,
käsitteli kännykkäänsä,
apuvoimia aneli.
Saapui huolto huomenissa,
kannen alle kurkisteli.
Kotvasen konetta tutki,
sitten loihe lausumahan:
Myy jo myllysi museoon,
kuljettele kierrätykseen
ikäkulu ihmehesi,
reporanka rakkineesi-
ei tule kalua tästä!
Kotavan kaivoin kupehetta,
kurkistelin kukkaroa,
laskeskelin lanttejani,
etsiskelin eurojani,
enkä löytänyt mitänä.
Petollinen pentiumi,
vanha mikroni mitätön,
teki tempun tietäjälle,
rumat runon rustaajalle.
Vaan vielä vanha konsti:
onhan pännä ja paperi!

Kuuluisuuksia kylässä

Täällä mä kuuraan lattioita
Joskus tiskaan jopa kattiloita
Kaiken päivää touhuan ja häärään
Aikani kulunkin itse määrään


Illan tullen käyn tanssin tahtiin
Julion kanssa lemmen mahtiin
Joskus käy kylässä Eros Ramazzotti
Sepä vasta tämän tädin voimille otti


Toinen kysyy parliamo italiano
Ja toinen taas habla spagnolo?
Täällä maalla puhutaan vain yhtä kieltä
Ja tarvitaan perussuomalaisen mieltä


Tädin pää menee kaikesta sekaisin
Siksipä oman Blogini tekaisin
Tänne mä juttuja tarinoita laitan
Näytöltä siirrän ja nettiin laitan!

Tuletko mukaan Boteron tanssiin
Rokkiin tangoon tai valssiin
Unohda kanssani elämän surut
Ikävät asiat sekä lemmen murut!

Mummolassa

Aamulla heräsin 5-vuotiaan pikkumiehen vierestä.
Kaksi lapsenlastani ovat pitkästä aikaa kylässä.
Toinen  ( 7-vuotias) nukkuu aina olohuoneen sohvalla.
Olivat joulunajan Lontoossa toisessa mummolassa.
Nyt täällä esitellään kiinnostavia joululahjoja
Ds pelejä ; Pokemon Giratina mm. ota noista sitten selvää?

Mutta eilen oltiin elokuvissa, tuossa sohvalla vaan.
Mikko Mallikas ja Katto Kassinen.
Juu, tiedän kohta kaikki lastenfilmit.

Mukavaa seuraa ja mummokin alkaa ehkä paremmin
sopeutua tänne entiseen kotimaahan:)

Onneksi täällä Helsinkiseudulla on vain -5 astetta.
En yhtään tykkää pakkasesta!

Milanossa 2008

 

Kulttuuria, shoppailua, hyvää ruokaa ja ennenkaikkea, iloisia ihmisiä!

Missäpä muualla voisi saada

kokea niin paljon mahtavia asioita kuin juuri Italiassa

Mielestäni Milanoa ei kuitenkaan voi kaupunkina verratakaan  esim Roomaan

ja en usko että menisin sinne enää vaikka matka olikin mahtava kokemus.

Roomassa olen käynyt montakin kertaa ja lähtisin vieläkin jos olisi mahdollista.

Milanossa pääsee ratikoilla sekä metrolla helposti menemään kaikkialle.

Lippuja voi ostaa tupakkakaupasta:”Tabaccino.”

Sieltä saa myös postimerkit.Postimerkkejä ei voi

ostaa korttien myyjiltä, niissä on valtion monopoli.

Ratikka/metroliput maksavat Milanossa 1 euron.

Niillä saa ajaa tunnin ajan.

Kiertelin Milanossa ristiin rastiin ja Italiaan tekee mieli jälleen.

Ihmisten kanssa voi jutella missä vain ja on hauskaa.

Cappuccinon ystävänä join usein herkkujuomaani.

Sekin maksoi vain euron tai vähän päälle.

Jäätelöannos Duomon vieressä, eli kalliilla paikalla,

sekin maksoi vain 2,2 euroa.

Ja hyvää oli!

Halpoja vaate- kenkä ja laukku-ostoksia voi tehdä markkinoilla.

Löysin Giuseppen neuvomana valtavan markkinapaikan

aivan hotellin läheltä. Se oli sijoitettu pitkin katuja.

Oli lauantai ja se oli auki 8-18.

Via Bramantella löytyy kiinalaisia kauppiaita pilvin pimein.

Sieltäkin löytyy moderneja vaatteita halvalla.

Toppeja, pellavajakkuja, mekkoja hameita jne.

Upea pellavajakku esim maksoi 20 euroa.

Topit 10 jne.

Nämä tuotteet siellä Via Bramantella olivat aivan

verrattavissa Helsingin boutique vaatteisiin.

Via Bramantelle pääsee helposti ratikka 12 Duomon luota.

Kauppakatu on ihan siinä ratikkalinjalla, eli siinä on

vain näitä pikkukauppoja, joita kiinalaiset pitävät!

Tuli pieni pettymys, kun Milanon matkalleni olin suunnitellut

mennä katsomaan Leonardo da Vincin aidon maalauksen

"Lultima Sena" eli ”Viimeinen ehtoollinen”!Pyhän Marian kirkossa.

Innoissani menin kahdella raitiovaunulla kirkkoon sunnuntaina.

Istuin siellä koko Jumalanpalveluksen ajan, mutta

maalaus olikin kirkon vieressä olevassa rakennuksessa.

Sisälle mentyäni aloin maksaa lippua

kunnes pettymyksekseni sain kuulla ettei sisään

päässytkään, vaan liput pitää varata etukäteen.

Ei auttanut selitellä että tulin Helsingistä asti tätä

maalausta katsomaan!

Sain tyytyä ulkopuolella olevaan postikorttien

myyjään, sillä häneltä löytyi aito maalaus:kortin muodossa.

Piazza del Duomo katedraaleineen ( yllä olevassa kuvassa)
 ja kesyine kyyhkyineen

on Milanon sydän. Katedraalia rakennettiin yli 400 vuotta ja

sen kyllä huomaa ettei sitä ihan viikossa rakennettu.Koko

rakennus on patsaita myöten täynnä arkkitehtuurin taitonäytöksiä.

Milanon erikoispiirre on muoti. Yhtään kuuluisaa maailman muotihuonetta

ei sieltä puutu. Kaupungin kuuluisin muotikatu Via Monte Napoleone

onkin syytä mainita nähtävyyksien joukossa. Duomosta ei sinne

ollutkaan pitkä matka ja sinne minäkin suuntasin Pyhän Marian kirkon

vierailun jälkeen itseäni lohduttamaan ikkunanostoksilla ja vaikka

olenkin laukkufani, en aikonutkaan ostaa yhtään aitoa laukkua.
Hinnat olivat päätä huimaavia 3000 euron luokkaa.Olin tyytyväinen

omaan Pradan kopiooni, josta maksoin 35 euroa.

Göteborgin matkalla tapahtunutta

Göteborgin matkalla asuin erään sukulaisen luona
alueella missä asuu enimmäkseen maahanmuuttajia.
Siitä vain muutama kilometri Hjällbo nimiselle alueelle
missä -18 vuotias Nancy murhattiin julmasti viime
keskiviikkoyönä.
Koko alueen nimi on Angered , missä asuu
nykyään enimmäkseen
maahanmuuttajia maailman joka kolkasta.

Juttua syntyy vaikka ratikkapysäkillä ja iloisia
ihmisiä tapaa kaiken aikaa.
Mutta kaikki eivät tietenkään voi hyvin.
Monet ovat hyvin traumaattisia ja täynnä vihaa
ja käsittelemättömiä tunteita ja vaikeita tapahtumia.

Kulkiessani siellä katselin tapani mukaan ihmisiä
ja siellä täällä näkyi mm nuoria miehiä
joiden olemus oli todella säälittävä.
Yksinäisyys vieraassa maassa saattaa olla
ylipääsemättömän vaikeaa ja psyykkisiin vaikeuksiin
on vaikeaa saada apua, jo kielenkin kannalta.

Siksipä onkin tärkeää että ihmisillä olisi paikka missä
kokoontua ja missä saa puhua omalla äidinkielellään.
Tällaisia paikkoja löytyy vielä Göteborginkin ympäristöstä
mutta monia paikkoja on suljettu.
Se on hyvin ikävää, sillä eristyneisyys kasvattaa lisää
psyykkisiä vaikeuksia ja alkoholin sekä narkoottisten aineiden
käyttö lisääntyy.

Uskoisinkin että tämänkin hirvittävän Hjällbossa tapahtuneen
murhan tekijä on ollut joku narkomaani.

Googlasin Göteborgs Posten sivuilta aiheesta
Siellä kerrotaan että poliisi on pidättänyt miehen
jonka epäillään tietävän murhan tekijän.

Muistojen mylläkässä

Palasin illalla taas Helsinkiin ja omaan yksinäisyyteeni.Paluumuutosta on nyt aikaa jo lähes kaksi vuotta.
Käynti Göteborgissa vanhimman siskon ja kahden veljen ja muutaman tutun
ja ystävän sekä sieltä yhtenä päivänä junalla
tunnin verran tapaamaan parasta ystävääni, teki
tunteille tosi kepposen!
Olin vakaasti päättänyt palata takaisin.Mutta nyt kun on taas ollut aikaa
miettiä ja kelata kaikkia tuhansia virheitä, mitä  olen elämässäni tehnyt
en taidakaan rynnätä yhtään minnekään.

Nyt on vaan pakko yrittää sopeutua tähän maahan ja kaupunkiin.
Vaikka useimmiten tuntuu siltä, ettei tämä olekaan entinen kotikaupunkini!
Miten tämä voi olla?
Kaikki on niin erilaista, jopa kieli on muuttunut !

Mutta haloo, ei ihmekään -- onhan tästä kulunut vuosikymmeniä!

Kävin entisellä työpaikallani ja oli kiva nähdä muutama vanha työkaveri.
Talo oli hiljainen ja sain kuulla että moni entisistä työkavereista oli lopettanut.
Oli kiva kuulla että olisin tervetullut takaisin, jos vain paikka tulisi vapaaksi.
Työpaikkani ( siis sen entisen) ulkopuolella tapasin monta vanhaa tuttua suomalaista
ja monet heistä luulivatkin minun jo muuttaneen takaisin.
Useat ruotsinsuomalaiset nimittäin palaavat melko nopeasti takaisin, sillä
kun turhat luulot ja haaveet ihanasta entisestä kotimaasta osoittautuvatkin
karkeaksi totuudeksi siitä ettei täällä olekaan unelmien maata, on paluulipun oston aika koittanut!

Minäkin kävin tänään ostoksilla, en kuitenkaan paluulippua vaan ihan tavallista ruokaa.
Tavattiin nuorimman siskon ja hänen miehensä kanssa Itäkeskuksessa
kahvikupin ja supersuuren korvapuustin äärellä.
Pyörittiin sitten siellä ihmisvilinässä niin että alkoi pyörryttää!
En voi sietää mitään alennusmyyntihälinöitä ja pääsinkin sitten systerin autolla
kotiin asti.

Hmmm...maanantaina töihin! Ei kyllä nyt täytyy lopettaa, neiti Negatiivillä ei
tällä kertaa ole muuta sanottavaa!