Milanossa 2008

 

Kulttuuria, shoppailua, hyvää ruokaa ja ennenkaikkea, iloisia ihmisiä!

Missäpä muualla voisi saada

kokea niin paljon mahtavia asioita kuin juuri Italiassa

Mielestäni Milanoa ei kuitenkaan voi kaupunkina verratakaan  esim Roomaan

ja en usko että menisin sinne enää vaikka matka olikin mahtava kokemus.

Roomassa olen käynyt montakin kertaa ja lähtisin vieläkin jos olisi mahdollista.

Milanossa pääsee ratikoilla sekä metrolla helposti menemään kaikkialle.

Lippuja voi ostaa tupakkakaupasta:”Tabaccino.”

Sieltä saa myös postimerkit.Postimerkkejä ei voi

ostaa korttien myyjiltä, niissä on valtion monopoli.

Ratikka/metroliput maksavat Milanossa 1 euron.

Niillä saa ajaa tunnin ajan.

Kiertelin Milanossa ristiin rastiin ja Italiaan tekee mieli jälleen.

Ihmisten kanssa voi jutella missä vain ja on hauskaa.

Cappuccinon ystävänä join usein herkkujuomaani.

Sekin maksoi vain euron tai vähän päälle.

Jäätelöannos Duomon vieressä, eli kalliilla paikalla,

sekin maksoi vain 2,2 euroa.

Ja hyvää oli!

Halpoja vaate- kenkä ja laukku-ostoksia voi tehdä markkinoilla.

Löysin Giuseppen neuvomana valtavan markkinapaikan

aivan hotellin läheltä. Se oli sijoitettu pitkin katuja.

Oli lauantai ja se oli auki 8-18.

Via Bramantella löytyy kiinalaisia kauppiaita pilvin pimein.

Sieltäkin löytyy moderneja vaatteita halvalla.

Toppeja, pellavajakkuja, mekkoja hameita jne.

Upea pellavajakku esim maksoi 20 euroa.

Topit 10 jne.

Nämä tuotteet siellä Via Bramantella olivat aivan

verrattavissa Helsingin boutique vaatteisiin.

Via Bramantelle pääsee helposti ratikka 12 Duomon luota.

Kauppakatu on ihan siinä ratikkalinjalla, eli siinä on

vain näitä pikkukauppoja, joita kiinalaiset pitävät!

Tuli pieni pettymys, kun Milanon matkalleni olin suunnitellut

mennä katsomaan Leonardo da Vincin aidon maalauksen

"Lultima Sena" eli ”Viimeinen ehtoollinen”!Pyhän Marian kirkossa.

Innoissani menin kahdella raitiovaunulla kirkkoon sunnuntaina.

Istuin siellä koko Jumalanpalveluksen ajan, mutta

maalaus olikin kirkon vieressä olevassa rakennuksessa.

Sisälle mentyäni aloin maksaa lippua

kunnes pettymyksekseni sain kuulla ettei sisään

päässytkään, vaan liput pitää varata etukäteen.

Ei auttanut selitellä että tulin Helsingistä asti tätä

maalausta katsomaan!

Sain tyytyä ulkopuolella olevaan postikorttien

myyjään, sillä häneltä löytyi aito maalaus:kortin muodossa.

Piazza del Duomo katedraaleineen ( yllä olevassa kuvassa)
 ja kesyine kyyhkyineen

on Milanon sydän. Katedraalia rakennettiin yli 400 vuotta ja

sen kyllä huomaa ettei sitä ihan viikossa rakennettu.Koko

rakennus on patsaita myöten täynnä arkkitehtuurin taitonäytöksiä.

Milanon erikoispiirre on muoti. Yhtään kuuluisaa maailman muotihuonetta

ei sieltä puutu. Kaupungin kuuluisin muotikatu Via Monte Napoleone

onkin syytä mainita nähtävyyksien joukossa. Duomosta ei sinne

ollutkaan pitkä matka ja sinne minäkin suuntasin Pyhän Marian kirkon

vierailun jälkeen itseäni lohduttamaan ikkunanostoksilla ja vaikka

olenkin laukkufani, en aikonutkaan ostaa yhtään aitoa laukkua.
Hinnat olivat päätä huimaavia 3000 euron luokkaa.Olin tyytyväinen

omaan Pradan kopiooni, josta maksoin 35 euroa.